tiistai 31. joulukuuta 2013

Joulun 2013 henkilökohtaiset hitit

Tänä jouluna hurahdin paperi- ja havukoristeisiin. Marttojen ohjeilla syntyi vanhan, kellastuneen laulukirjan sivuista enkeleitä. Niiden seuraksi tein vielä paperipalloja, joiden ohje muistui mieleen lapsuudesta. Äiti teki samanlaisia joskus 70-luvulla silkkipaperista. Paperikoristeet herättivät ihastusta ja sain pitää pikakurssit joulunalusvieraillekin.



Så Vitt Jag Vet -blogista löytyi helppo havutähden ohje. Kun sopivasti ennen joulua osuin metsänhakkuupaikalle sain isomman määrän havuja tähtien materiaaliksi. Yhden tein myös pihatuijan oksista mutta kuusenhavusta tuli kyllä kauniinpi. Tähti pärjää varisematta ulko-ovessa varmaan monta viikkoa, ainakin näissä etelän vesikeleissä. Muutama tähti lähti sukulaistenkin ovia koristamaan. 



Ehdoton suosikkikoriste ja uusi tuunausidea tuli ystävän mukana Sveitsistä. Paperipussilyhty, joka on käsitelty paloturvalliseksi. Lyhty antaa kauniisti valoa paperin läpi eikä tosiaankaan syty vaikka sisällä on tuikku. Ensi jouluksi täytyy hankkia palonkestävää paperia ja askarrella itse lyhtyjä. Sopivat hienosti varmasti myös loppukesän pimeisiin iltoihin, tai vaikka rapujuhliin.


maanantai 23. joulukuuta 2013

Korupussit

Kitarankielikoruja lähti joulupukin mukana Joensuuhun tälläisissa paketeissa:

Ompelin kielten vanhat pakkaukset pellavatilkkuista tehtyhin pusseihin ja suljin nyörillä. Toivottavasti saaja ilahtuu.

maanantai 2. joulukuuta 2013

Postimies soittaa aina kahdesti...

Tänään aamu-kahdeksalta postimies soitti kahdesti (ihan oikeasti!) ja toi kaivatun paketin: telineen Dremelille! Sain sen lainaksi Kädentaidot blogiin tekemäni vierailevan kirjoituksen vuoksi ja toimitus sattui juuri sopivasti parhaaseen peltipurkkilyhtysesonkiin 



Teline helpottaa lyhtyjen reiittämistä kun poraa ei tarvitse enää puristaa kädessä. Nyt pääsen tehtailemaan urakalla lyhtyjä Uuden Lastensairaalan tukemiseksi. Kiitos Dremel!

Jos haluat tukea sairaalan rakentamista ostamalla lyhdyn, niin malta hetki, kohta niitä saa Mumu Ruoka&Herkusta Helsingin Munkkiniemestä.

Tällaisia niistä tulee:


sunnuntai 1. joulukuuta 2013

Kitaristi(n) tyttären koru

Kitaristin kitaristi-tytärkin halusi kitarankielistä punotun korun. Neiti valitsi kuparinväriset kielet punokseen ja pohjamateriaaliksi ostin Fidasta vanhan vyön. Pitkään pohdin miten kielen päät saa siististi ja pitävästi kiinnitettyä. Päädyin tekemään kielten päitä varten reiät vyöhön, kiinnittämään ohuella puuvillanyörillä kielet reikiin ja vuoraamalla rannekkeen ohuella rikkinäisten nahkasaappaiden varsista leikatulla vuorinahalla.
Neiti halusi mahdollisimman vanhanaikaisen kiinnityksen, joten vanha metallinappi ja napinläpi toimi tässä parhaiten. Näin koru sopii fanittamaansa Hobitti teemaan uuden elokuvan ensi-iltaa odotellessa.





Tämän prototyypin jälkeen pääsen tehtailemaan näitäkin lisää Uuden Lastensairaalan hyväksi. Muutama tilaus on jo plakkarissa :-)



torstai 28. marraskuuta 2013

Tuunaustilaus kieltolakiteemaan

Siskolla on viikonloppuna pikkujoulubileet salakapakassa ja Charleston-mekkoa oli vailla. Tanssii tähtien kanssa Raakelilla oli säpäkkä mekko jollainen piti nyt tekaista.

http://www.iltasanomat.fi/tanssiitahtienkanssa/art-1288619334501.html
Helpoiten semmoinen onnistuisi ompelemalla valmiiseen mekkoon hapsuja. Sopiva mekko löytyikin siskon omasta kaapista; pariin kertaa kierrätetty HenkkaMaukan pikkumusta. Pyöreän kaula-aukon muokkasin ensin neliömäiseksi. Ja sitten hapsunauhaa pintaan.

Mekko oli vähän naftin pituinen, joten ekan nauharivin ompelin lähelle helmaa antamaan lisäpituutta.  Hapsunauhaa kuluikin sitten muutama metri, ensimmäinen 6 metrin satsi loppui kesken lantion tasalle ja muutama metri piti hommata lisää. Hapsunauha on sinänsä ihan helppoa ommella kapealla siksakilla, mutta saa olla varovainen ettei hapsut luikertele tikin alle, tartu ompelukoneen ulokkeisiin tai ompelijan villatakin nappeihin.

Otsapannan ompelin jämätilkuista ja päällystin vanhasta teinin hippa-hupparista puretulla paljettikankaalla.
Koristeeksi löytyi isän joskus etelänmatkalta matkamuistoksi tuomia riikinkukonsulkia ja oma, vanha rintakoru.



Mekosta tuli oikein onnistunut ja tilaaja oli tyytyväinen. Pitää vaan tässä tyytyä henkarikuviin, kun mallia en saanut enempää kuvata, .







tiistai 26. marraskuuta 2013

Lampusta lyhty - IKEA hack vol 2

Ikean Grönö valaisimen johto meni rikki, joten tein siitä joulunpunaisen kynttilälyhdyn. Lamppumekanismi vaan pois, decoupage lakalla kaunista kuitupaperia pintaan ja kynttilä sisään.
IKEA hack, Grönö valaisemesta kynttilälyhty



sunnuntai 24. marraskuuta 2013

Puutarhajätteestäkin voi tuunata

Trimmasin vähän pihapuita, aitana seisovia tuijia, jotka kurkotteli liian pitkälle ja kasteli takinhihat ohikulkeissa. Taloyhtiössä ei ole vielä puutarhakompostia eikä puutarhajätteen kippaaminen kaupungin joutomaallekaan ole sallittua, joten oksille piti keksiä joku paikka. Tuunasin niistä jouluista rekvisiittaa; tekokuuset jouluvaloille ja ovikranssin.
Ensimmäistä kuusta varten tein kartionmuotoisen kehikon kanaverkosta, jonka päällystin sammaleella ja kiinnitin rautalangalla päälle tuijan oksia. Eino-myrsky tietysti kaatoi rakennelman, joten tukevoitin sitä laittamalla koko hökötyksen nurin käännetyn ison kukkapurkin päälle.


Koristeeksi leikkelin peltisaksilla säilykepurkkien kansista peltitähtiä. Mies viritti valot  tekokuuseen ja aseteltiin se sopivasti valaisemaan pihaportaita.

Toisen tekokuusen virittelin hallasuojaksi hortensialle. Peitin ensin suojaturpeella paksusti kasvin juuret ja kyhäsin karsittujen pensaiden ja puiden oksista kehikon. Ja koko komeus piiloon kuusenoksien alle. Toivottavasti suojaus riittää ja hortensia jaksaa kukkia taas ensi kesänä.




Terassia kiertävän villiviinin oksat kiepautin kranssinpohjaksi ja sidoin tuijan pikkuoksat siihen ovikranssiksi. Lyhtykoison siemenkodat koristaa kranssia vielä hetken ennen kuin vaihdan siihen jouluisemmat koristeet.




keskiviikko 13. marraskuuta 2013

Movember heijastin

Marraskuun synkkyyteen ja murkkuneidin turvaksi tuunasin nahkatilkuista ja heijastinnauhasta ajankohtaisen viiksiheijastimen. Mutta mistä keksin riittävän katu-uskottavan heijastimen joka kelpaisi murkkupojalle?


Inspiraation tähän sain Handmade by PITSIn heijastimista

perjantai 1. marraskuuta 2013

Kierrätysmitali

Jee! Nyt voin täälläkin paljastaa: mun blogi valittiin marraskuun kuukauden käsityöblogiksi! Valinnan teki Dremelin Kädentaidot blogi, johon pyysivät minulta vierailevan kirjoituksen. Siellä se nyt on, ihka eka vieraileva blogipostaus, aiheena kitarankielistä ja vanhoista kolikoista tuunatut rannekorut! Tässä linkki postaukseen.

Ylpeänä tästä tunnustuksesta päätin tuunata itselleni palkinnon, kierrätysmitalin! Ihana anoppi oli juuri lähettänyt tuunausmateriaalia, vanhoja lakanoista purettuja pitsejä, kolikoita ym käyttökelpoista. Paketista löytyi  myös juuri sopivan jykevä teräsketju, joka jaksaa kantaa vuosia sitten Wienistä tuodun matkamuistokolikon, ison ja raskaan Keisarinna Maria Theresian taalerin. Sitten vaan Dremelillä reikä kolikkoon ja teräslenkillä kolikko kiinni ketjuun ja tulos on tässä:



Kierrätysmitalista tuli juuri mun tämänhetken lempikoru!

Laitan tähän myös vähän isommat kuvat Kädentaidot blogissa olevista kitarankieli-kolikko rannekoruista.







perjantai 25. lokakuuta 2013

Kitaristin vaimon korut, vol 2

Sain kaverilta (kiitos Tuija!) kassillisen kirpparilta löytyneitä vanhoja kitarankieliä, ilmeisesti jonkun lopettaneen soitinkaupan varastoa, kun olivat vielä osa avaamattomissa pakkauksissa. Soittajien mielestä kielet eivät enää olleet ihan kuranttia kamaa, sillä kaverin kitaristipoika oli ne hylännyt, eikä ne omalle kitaristillekaan kelvanneet. Pinterestistä löysin mallin hopeasta punotulle rannekorulle, jota halusin kokeilla kitarankielistä.

Ihan yhtä hienoon lopputulokseen en päässyt. Kitarankieliä kun ei pystynyt kiristämään yhtä tiukalle, eikä pituuskaan riittänyt ranteen ympäri. Toisaalta näin nahkaan kiinnitettynä rannekoru on talvella mukavamman tuntuinen, kun metalli ei jäädytä rannetta. Tähän prototyyppiin pitää tehdä vielä parannuksia, käyttää esim koruvaijereiden puristushelmiä kielten päissä ja pohjamateriaalina vähän napakampaa nahkaa.

Kierrätettyjä kitarankieliä ja nahkaa



Kiinnityksen tein perinteisesti napilla ja nahkalenkillä. Ja rannekorun kierrätysaste taas tasan 100%.




keskiviikko 23. lokakuuta 2013

Lisää pitsiä ja spraymaalia

Spraymaalit ja käyttökelvottomat, risat ja likaiset pitsit on ihan lyömätön yhdistelmä, niillä saa tuunattua vaikka mitä! Pitää vaan varoa, ettei mopo karkaa käsisistä, niinkuin mulla kävi.
Nyt on maalattu vanha mainostarjotin, silmälasikoteloita, pahvilaatikoita, säröllä olevia maljakoita, isoja ja pieniä säilykepurkkeja, kukkalaatikoita, kasseja ja laukkuja jne. Pitsikuosia on joka lähtöön ja kaikenlaisissa väreissä. Yhtä pitsiliinaa voi käyttää kymmeniä kertoja sabluunana, kun spraymaalisuihku on sen verran ohutta, ettei se tuki lankojen välejä. Ja kun pitsikuosi alkaa kyllästyttää (todennäköisesti aika pian), saa sen piiloon taas uuden maalikerroksen alle.








tiistai 22. lokakuuta 2013

No logo - Maailman helpoin tuunaus

Olen muuten ollut tyytyväinen taannoiseen silmälasikehysvalintaan, mutta alusta alkaen on häirinnyt sangassa oleva suunnittelijan logo. Siis tuunaamaan! Ensin ajattelin että maalaan sangat vaikka kynsilakalla pilkulliseksi mutta keksin helpomman ja pienemmällä epäonnistumisvaaralla varustetun keinon. Laatikosta löytyi pari rullaa kuvioteippiä. Siitä pätkä molempiin sankoihin ja uusi ilme on valmis! Ja aina voi palata tuunaamattomaan versioon takaisin repimällä teipit irti.

keskiviikko 9. lokakuuta 2013

Pinkki perjantai

Pinkkinä perjantaina tupsahti iloisia uutisia! Sain tunnustusta blogistani ja pyynnön tehdä vieraileva blogikirjoitus toiseen blogiin! Siitä myöhemmin lisää. Heti piti lähteä protoilemaan uutta projektia ja päällä tietysti päivän kunniaksi itse tuunattua pinkkiä!

Villatakki oli alunperin twinsetti mutta pusero-osaan tuli pari tahraa eikä sitä voinut enää töissä käyttää. Leikkelin puseron palasiksi ja ajattelin tehdä paloista torkkupeiton. No tämmöstä villaneulosta ei oikein ompelukoneella voi ommella enkä saumurillakaan saanut siistiä jälkeä. Käsin ompelu tuntui liian hitaalta, joten palaset odottelee kohtaloaan kaapin hyllyllä edelleen. Muutaman palan laitoin piristämään vielä kuosissa olevan villatakin rinnuksia. Tein tilkuista kangasjojoja, eli pyöryilöitä joiden reunaan harsin langan, kiristin ja ompelin helmet keskelle. 
Vähän toi lopputulos on liian "siisti" ja mummomainen, mut hei, ehkä mun pitäiskin pukeutua iänmukaisella arvokkuudella :-). Villatakkikin täyttää jo 10 vuotta ja on edelleen loistavassa kunnossa.



keskiviikko 2. lokakuuta 2013

Munankuorilyhty

Tulipas mieleeni tälläinenkin, ihan hullu lyhtytuunaus. Pääsiäisen tietämillä porasin Dremelillä reikiä puhallettuun munankuoreen. Istutin munan paristolla toimivan tuikun päälle ja näin kauniisti valo tuikki rei'istä. Vaikka keuhkot oli täynnä kalkkipölyä poraamisen jälkeen, kiinnostus hommaan jäi. Ensi pääsiäiseksi teen lisää näitä hauraita lyhtyjä mutta hengityssuojain naamalla.


Naulaan ja naputan

Peltipurkki, tuo ehtymätön inspiraation lähde! Tällä kertaa naputtelin tunnelmalyhtyjä.


Muutama vuosi sitten Strömsössä näytettiin kuinka purkkiin voi tehdä reikiä lyttäämättä purkkia: täyttivät purkit vedellä  ja pakastivat. Jää piti purkin kuosissa kun naulalla ja vasaralla hakkasivat reikäkuvioita kylkeen. Minäkin tein ensin niin, mutta kun keittiön pöytä lopulta lainehti vettä, totesin paremmaksi menetelmäksi käyttää purkin kokoista pyöreää halkoa, jonka laitoin purkin sisään ja istuin toisen pään päälle. Ihan lyhyt halko ei tähän käy kun sen pitää pysyä tukevasti takapuolen alla ja riittää reilu parikymmentä senttiä vielä penkin reunan yli, jotta pystyy vasaraa heiluttelemaan. Sitten vain naputtelemaan!
Purkin pinta on kyllä aika liukas ja naula lipsuu pinnalla, joten käärin purkin ympärille palan sanomalehtipaperia, johon olin hahmotellut kiekurat. Naulaksi kannattaa valita mahdollisimman teräväkärkinen mutta pyöreä, ei kantikas malli. Näin reiistä tulee siistin pyöreitä. Yläreunaan voi tehdä reiät rautalankakannatusta varten jos purkin haluaa roikkumaan. Sitten pintaan spraymaalia ja vot! Valmista tuli!

Nopeimmin homma hoituu ja siistimmät reiät saa, jos käyttää Dremeliä tai muuta poraa. Siinä ongelmana on vaan hirveä mekkala kun peltipurkki resonoi aika lujaa. Suosittelen kuulosuojaimia!


sunnuntai 29. syyskuuta 2013

Neulatyyny peltipurkista

Peltipurkkifriikin uusin tuunaus syntyi ananaspurkista. Valkoista maalia kylkeen ja toinen kerros mustaa maalia pitsin läpi. Täytteksi vanha mainospipo kääryleeksi rullattuna. Rullan keskellä voi kätevästi säilyttää ratkojaa käden ulottuvilla.



tiistai 24. syyskuuta 2013

Tuunajamutsin juuret

Tuunaajamutsin kiinnostus käsillätekemiseen on periytynyt omalta käsityönopettajaäidiltä. Tosin murkkuiäissä käsityöt ei minuakaan kiinnostaneet, vasta opiskelujen jälkeen aloin itse opettelemaan ompelua. Kutominen ja virkkaaminen ei oikein vieläkään nappaa, siinä valmista syntyy liian hitaasti. 

Oma äitini on säilyttänyt kaikki opettajaseminaarin aikaiset oppilaskansionsa 50-luvulta. Kun vuosi sitten kotitalo tyhjennettiin ja myytiin piti tavarat siirtää väliaikaiseen säilytykseen veljen kellariin. Viikonloppuna vihdoin kävin pelastamassa pari kansiollista tuunaajan aarteita kosteasta kellarisäilytyksestä.

Tälläisia, kohta 70 vuotiaita ihanuuksia sieltä löytyi: 
Yksi kansio on täynnä erilaisia neulemalleja. Kaikki mallitilkut on kiinnitetty siististi villalangalla pahveille ja viereen on kuvattu ohjeet silmukkamerkein siistillä käsialalla. Tekis mieli ottaa nämä aarteet käyttöön tavalla tai toisella. Vaikka raamittaa ne seinälle tai ommella tilkut yhteen esim sohvatyynyn päälliseksi tai kaulaliinaksi murkkutytölle.







Muissa kansioissa oli mm erilaisia paikkausmalleja, parsintamalleja, koriste-ompelua, pitsimalleja ja helmikirjontaa. 

Jos tää mutsi saa joskus oman tuunaushuoneen niin oman äidin kätten työt päätyy kyllä kunniapaikalle tuunaushuoneen seinälle inspiraatiota antamaan ja äidin perintöä kunnioittamaan.

lauantai 21. syyskuuta 2013

Kierrätyshuovat uusiksi

Hamstrasin aikanaan entisen työnantajani Hotel Inter-Continentalin kirpputorilta käytöstä poistettuja hotellihuoneiden huopia. Ne oli oivia vierashuopia kotona ja silloin vastavalmistuneella appivanhempien kesämökillä. Aikaa myöden ne kuitenkin alkoi rispaantua ja nuhraatua, joten leikkelin parhaat palat tuunauslistalle.

Huopien materiaali on sen verran hyvää, että ne kestää kuuman konepesun. Lykkäsin ne 90 C asteiseen pesuohjelmaan, jotta oikein puhdistuisivat ja huopuisivat ja ryhdyin tekemään sukulaisvauvalle, Kertulle vaunupeittoa. Neulahuovuttelin peittoon sydänparven ja kanttasin äidiltä ylijääneillä villalanganjämillä. Tulos on minusta aika söpö:
Neulahuovutettu vauvanpeitto kierrätyshuovasta

Harsin ensin ison sydämen ääriviivat jonka sisälle sommittelin pienet. Osaan sydämistä käytin piparkakkumuottia rajaajana ja osan tein vapaalla kädellä. Neulahuovutus on aika pölyistä hommaa, välillä oli silmät ja keuhkot koetuksella. Ehkä pitää seuraavalle kerralle ottaa käyttöön hengityssuojain


Toiselle vauvalle, Einille tein samanlaisen keltasävyisenä mutta unohdin kuvata sen, harmi.

Lopputilkuista tulee pannulappuja. Väliin laitoin flanellia ja taustaksi vanhaa farkun lahjetta.




Testasin myös villahuovan pesukonevärjäystä ja hyvin onnistui Dyloninlla. Nyt kaapissa inspiraatiota odottaa violetti villahuopa.
Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...