torstai 1. maaliskuuta 2018

Pakkaspäivän villapaitatuunausta

Näillä pakkasilla kaipaa ylleen lämmintä ja mukavaa. Jos kaapin perillä on muutama liian pieneksi käynyt, tai muuten käytöstä poistettu villapusero, tässä sullekin ohje, miten niistä saa ihanan lämpöisen jättipuseron.

Tein viimekesän kylminä heinäkuun päivinä jo ensimmäiset villapaitatuunaukset, mutta varastoon jäi vielä monta liian pieneksi käynyttä neuletta. Niistä valikoin mustan twinsetin sekä valkoisen ja sammaleen vihreän puseron. Kaikki ovat konepestävää, 100%:sta ohutta villaa. Siis superihanaa materiaalia, jota olen marinoinut vajaa parikymmentä vuotta kaapin perillä.
Mitä hienompi materiaali, sitä pelottavampaa on alkaa niitä leikellä. Mitä jos mä en osaakaan ja homma meneekin ihan pieleen? Hassua, sillä mitäänhän en menetä, vaikka lopputulos ei olisikaan täydellinen. Ilman radikaalia tuunausta ei puseroita kuitenkaan tulisi käytettyä, joten sakset kouraan ja rohkeasti leikkelemään.

Ensin kannattaa kuitenkin suunnitella vähän. Tässä tapauksessa puseroissa ei ollut muuta vikaa, kuin koko. Musta villatakki oli jo kertaalleen tuunattu nappilistan röyhelöillä, joita purkaessa tein pari reikää villaan, mutta muuten takkikin oli priimakunnossa.
Kriittisimmän kohdat villapuseroa tuunatessa on saada siistit helmakäänteet, pääntie ja hihansuut. Nämä osat olivat liian pientä pääntietä lukuunottamatta käyttökelpoisia vanhoissa puseroissa, joten leikkelin osat niin, että saatoin hyödyntää yksityiskohdat valmiina. Leikkasin puserot reilunkokoisiksi paloiksi ja aloitin kokoamisen helmasta. Yhdistin villatilkut kapealla siksakilla, näin sauma joustaa eikä ommel katkea villan venyessä.
Tein etu- ja takakappaleesta n. 20 cm lantiota leveämmän, puolireiteen ulottuvan suorakaiteen, kaarsin vähän pääntietä ja viistosin olkasaumoja alaspäin. Leikkasin valmiit hihat sopivan pituisiksi, ja ompelin paikoilleen. Ompelin pääntielle valkoisen villapaidan helmaresorin, käänsin sen nurjalle ja ompelin käsin.

Tästä tuli oikein hyvä tuunaus, lopputulos on siisti, sopivan rento mutta tyylikäs. Paras palaute tuli taas jälkikasvulta, "toi vois olla jonkun hipsteritytön vaatekaapista" ja "NICE! Saanks' mä ton?"

Suunnittelen ensi syksylle Vantaan Porttipuistoon villapuseron tuunauskurssia, jos kiinnostusta löytyy.  Tsekkaa Tuunaajamutsin tämän kevään kurssitarjonta täältä ja laita viestiä lomakkeella, jos olet kiinnostunut villapaitatuunauskurssista.



Jättivilliksen etukappale

Jättivillis takaa

Kaula-aukko on huoliteltu helmasta leikatulla joustineuleella ja hiharesorit tuli valmiina vanhoista hihoista
Taas tarkenee!

lauantai 17. helmikuuta 2018

Kahdenkympin vanhojentanssimekko

Tytär pyysi tekemään vanhojentanssimekon ja nimenomaan kierrätysmateriaalista. Arvatkaapa, olinko innoissani? Melkoinen luottamustehtävä! Toiveena oli liila, liukuvärjätty prinsessamekko. Mekkoon neiti halusi leveän helman ja tyköistuvan yläosan, mutta ehdottomasti olkaimilla, että pysyy hyvin päällä tanssin pyörteessä. Tytär keksi myös, että yläosa olisi erillinen toppi, jota voi pitää kesällä hellepaitana. Kaksiosainen asu on kätevä myös liikkumisen kannalta. Topin voi pukea jo kotona ja ottaa hameen kassiin ja pukea päälle vasta tanssipaikalla. Fiksu tyttö!

Kävin Kierrätyskeskuksesta ostamassa kaksi Ikean vanhaa, valkoista pitsiverhoa ja kaivelin kangasvarastoista aluspukua varten vanhan, hotellista poistetun lakanan.

Värjäyksen suunnitteluun ja toteutukseen meni pisin aika, sillä lakana oli osin keinokuitua ja pitsiverho sataprosenttista polyesteria. Keinokuituun kun kotikäyttöön tarkoitetut värit eivät juurikaan tartu. Testailin ensin ikivanhoilla, äidiltä jääneillä kangaspainoväreillä, miten pitsin liukuvärjäys sujuisi töpöttelemällä. Kiinnitin kuivuneen painovärin silittämällä ja yllättäen väri pysyi pitsissä ihan hyvin, kesti jopa konepesun. Painoväri kovetti kuitenkin pitsiä jonkin verran, ja leveän helman töpöttely olisi ollut hidasta ja työlästä toteuttaa. Jotain muuta piti keksiä. Hobby Pointista sain hyviä vinkkejä värjäykseen ja päädyin ostamaan Dylonin käsivärin perusvärjäykseen sekä Marabun tekstiilispsrayn pitsihelman liukuvärjäykseen.


Helmaosaan en kaavaa tarvinnut, leikkasin lakanasta vain neljä alaspäin levenevää kappaletta ja pitsiverhosta kaksi suorakaidetta, joiden leveyden poimutin vyötärölle. Toppiosaan käytin Lehti:Suuri Käsityö 7/2015 s. 21 kaavaa vähän muunneltuna. Ompelin topin ja hameen valmiiksi ennen värjäystä. Vähän uhkarohkeaa sillä jos värjäys epäonnistuisi, koko ompelutyö menisi hukkaan.

Dylonin käsiväri on helppo käyttää, tarvitaan vain lämmintä vettä, suolaa ja väriä kankaan painon  vaatima määrä, tässä tapauksessa kaksi pussia intense violet -sävyä. Helma ja toppi uivat värivedessä tunnin verran. Lopputuloksena oli hennon liila pitsi ja vähän tummempi aluspuku, juuri niin kuin pitikin. Kun mekko oli kuivunut, suojasin kylppärin lattian muovilla ja aloitin jännimmän vaiheen: liukuvärjäyksen. Suihkuttelin liilaa sprayväriä helmaosaan viistosti alhaalta ylöspäin niin että väri vaalenee utuisesti vyötäröä kohti. Pieni pullo riitti hyvin koko leveän helman värjäykseen. Kun väri oli kuivunut, kiinnitin sen silittämällä. Vielä en tiedä miten väri kestää pesun, mutta ainakaan hankaamalla väriä ei irronnut käsiin. Kylppärin kaakeleista väri lähti helposti, vedellä huuhtelemalla.

Minusta mekko kaipasi liilaa vyötä, mutta tytär oli toista mieltä. Vyöhön kuitenkin päädyttiin, sillä astmapiipulle tarvittiin joku säilytyspaikka. Tein juuri sopivan värisestä, vanhasta ja jo valmiiksi puretusta silkkihameestani leveän silkkivyön ja siihen taskun, johon piipun sai piilotettua. Vähän se pömpötti vyötäröltä, mutta sieltä piippu oli helppo ottaa esiin tarvittaessa tanssin lomassa.




Tämän vanhojenpäivämekon materiaalien hinnaksi tuli yhteensä himpun yli 20€.
Pitsiverho kierrätyskeskuksesta yhteensä 7 €,
2 pussia Dylonin kangasväriä 8 €
Marabun tekstiilispray 6,90 €

Tätä mekkoa oli hauska tehdä, värjäys toi sopivasti haastetta. Tekstiilispray oli hauska tuttavuus, jota käytän kyllä toistekin. Tärkeintä kuitenkin oli että tytär oli tyytyväinen lopputulokseen.



perjantai 9. helmikuuta 2018

Tuunaajamutsi Strömsössä

Jännittää! Huomenna lauantaina 10.2. tulee ulos Strömsön jakso, jossa opastan miten nahkatakista tehdään hapsulaukku. En tiedä uskallanko itse silloin telkkarin ääressä istua, vai pitääkö lähteä lenkille. Eihän se nahkalaukun ompelu telkkarissa jännitä vaan miten se sujuu ruotsiksi. Mutta kai Tuunaajamutsi voi nahkatakin ohessa tuunata myös ruotsin kieltä ja kielioppia?


Jos ohjelman nähtyäsi innostut kokeilemaan laukun ompelua, tässä ohjeet miten hapsulaukku tehdään. Ja ohjeet ihan supi-suomeksi :-)

Ennen aloitusta kannattaa lukaista aikaisemmasta blogipostauksestani vinkit nahan ompeluun

Olkalaukkua varten tarvitset siis:
  • Vanhan nahkatakin (löytyy esim Kierrätyskeskuksesta, Fidasta, Kontista tai kirppiksiltä) 
  • Vanhan nahkavyön 
  • Vuorikangasta (mitä vaan jämäkkää ylijäämääkangasta, minä käytän usein mainoslippuja)
  • Polyesterlankaa
  • Vetoketjun (löytyy myös Kierrätyskeskuksesta)
  • Sisarniittejä 4-6 kpl 
  • Metallirenkaita 2 kpl (esim avainrengas käy, tai irroita vanhasta käsilaukusta)
Ohjelmassa ompelin hapsujen lisäksi laukun kylkeen ja vetoketjuun koristeeksi suikaleet mateen nahkaa, jota sain ylijäämänä kalannahkatuotteita valmistavasta Galateiasta

Työvälineet:

Kaava
  • Kaava on tosi simppeli suorakaide pienillä muotolaskoksilla. Kaavan korkeus on 26 cm ja leveys 23 cm. Tilavuutta laukkuun tuo molempiin alakulmiin lisättävät 5 cm syvät muotolaskokset. 
  • Mittasuhteita voi muuttaa mielen mukaan ja kääntää vaikka vaakaan, jos niin haluaa. 
  • Vetoketjun valmis pituus tamppien kanssa pitää olla yhteensä 4 cm lyhyempi kuin laukun yläreuna, eli 2 cm molemmista reunoista
  • saumanvarat on vajaa sentti, paininjalan puolikkaan verran

Työvaiheet:

  • Leikkaa kaavan mukaiset kappaleet 2x nahasta ja 2x vuorista (+sisätasku). 
  • Leikkaa nahasta vetoketjun levyinen ja 4 cm pitkä pala vetoketjun tampiksi. 
  • Leikkaa kaksi 4 cm x 5cm kokoista nahkapalaa olkahihkan kannattimiksi 
  • Leikkaa nahasta laukun levyinen ja halutun pituinen pala hapsuja varten
  • Ompele nahkan ja vuorin etu- ja takakappaleeseen alareunan muotolaskokset
  • Leikkaa tasku ja ompele taskuun yläpäärme ja kiinnitä tasku toiseen vuorikappaleeseen
  • Jos haluat hapsut laukun kylkeen, leikkaa hapsut pyöröleikkurilla ja ompele ne toiseen nahkakappaleeseen
  • Ompele vetoketjun päihin nahkapalat
  • Ompele vetoketju laukun ja vuorikappaleen väliin, yläreunaan
  • Tikkaa oikealta puolelta vetoketjun reunasta
  • Ompele nahkapalat yhteen oikeat puolet vastakkain, ompele vuorit yhteen sivusaumoista oikeat puolet vastakkain, jätä pohjaan noin 10 cm kääntöaukko
  • Käännä laukku oikein päin
  • Pujota olkahihnan kannatinrenkaat nahkapaloista tehtyihin kannatinlenkkeihin ja kiinnitä lenkit niiteillä laukkuun
  • Leikkaa nahkavyö pitkittäin kahteen osaanvyöreikien reunasta. Tarvitset noin 110 cm pitkän vyökaitaleen olkahihnaksi, jos vyö on liian lyhyt, voit jatkaa hihnaa liittämällä palat niiteillä yhteen 
  • kiinnitä olkahihna niiteillä laukkuun kiinnitettyihin renkaisiin
  • ompele vuorin kääntöaukko kiinni
  • valmista tuli!
Kuva Minna Mäkelä YLE
Nyt kävi niin että en muistanut ottaa yhtään kuvaa valmiista laukusta mutta tässä pari yksityiskohtakuvaa. Koko laukun näet kun kurkkaat jakson Areenasta



keskiviikko 1. marraskuuta 2017

Aarteet käyttöön poistofarkuista


No vihdoin! Pitkään marinoidut aarteet, nahkaiset farkkumerkit pääsivät viikonloppuna tuunauslistalle. Kolmisen vuotta kesti ennenkuin lappuja kertyi riittävästi läppärisalkkua varten. Näistä farkuista on muutama pari meidän perheen käyttämiä, muut on purettu Kierrätyskeskuksen ilmaislaareista tuunaustarkoituksiin poimitusta ja kavereilta saaduista risoista farkuista.


Pohjamateriaaliksi mietin ensin vanhaa nahkatakkia, mutta käytetty messumatto on jämäkämpää, ja pitää paremmin muotonsa.

Halusin salkkuun myös vuorin, koska läppärini kansimateriaali on vähän nihkeän oloista muovia, ja haluan että kone sujahtaa salkkuun helposti.

Ensin ajattelin kainalossa kannettava malli riittää, mutta lisäsin lopulta vanhasta repusta ylijääneen nahkahihnan kantoavuksi.


Salkku on helppo tehdä mainoslakanasta ja messumatosta, sillä kumpikaan materiaali ei purkaannu. Sivusauman voi jättää ulkopuolelle huolittelematta. Sulkijana käytin tarranauhaa.

Tässä ohjeet:
Ensin leikkasin messumatosta ja vuorikankaasta läppärin levyisen ja kolme kertaa lappärin korkuisen palan. Merkitsin pohjataitteen ja läpän taitteen messumattoon. Asettelin farkkumerkit läpän päälle ja takapuolelle tasaisesti. Läpän alle jäävä osa jäi ilman farkkumerkkejä. Laitoin tipan tekstiililiimaa jokaiseen nahkalappuun, jotta pysyivät paikoillaan ompelun ajan ja tikkasin ne ompelukoneella ylä- ja alareunasta paikoilleen. Mittasin tarranauhan paikan läppään ja jätin sen kohdan farkkumerkin ompelematta, se ommellaan vasta kun tarranauha on kiinnitetty. Näin kiinnitysompeleet jäävät etupuolella farkkumerkin alle piiloon.


Seuraavaksi ompelin vuorin kiinni messumattoon, kiinnitin tarranauhan paikoilleen, peitin tarranauhan ompeleet läpän reunasta farkkumerkillä ja ompelin sivusaumat kiinni. Läpän taitteen sisäpuolelle ompelin nahkasuikaleen vahvikkeeksi, lisäsin lenkit olkahihnaa varten ja niittasin noin 3 cm päästä ulkoreunasta kaksi sirkkaniittiä. Keskelle tuli sopivasti kantokahva ja päätylenkkeihin kiinnitin vanhan laukun olkahihnan.

Laukusta tuli niin superhieno että teinipoikakin olis huolinut. Ja se on paljon se.

Laukku on uusin malli Tuunaajamutsin sarjassa Farkkujen totaalikierrätys ja lähtee mukaan torstaina 2.11.2017 Marttojen Kässäkahvilaan. Tervetuloa mukaan inspiroitumaan farkkutuunauksesta.

Tai tilaa Tuunaajamutsin farkkutuunausluento ja työpaja vaikka työpaikan tykyohjelmaksi





Myös kääntöpuolella on merkkejä

Tuunailemisiin!

lauantai 2. syyskuuta 2017

Tunnusta makua - koruja karkkipaperista

Kun alkuvuodesta tein karkkipaperipussukoita, kaveri pyysi tuunaamaan jotain Kiss-Kiss karkkien kääreistä. Yritin, mutta sepä oli hankalaa, kun kääre oli osittain läpinäkyvää, sellofaanin tapaista ja tosi herkästi repeävää. Mutta nyt, kääre on uusittu ja söpöistä kissakääreistäkin voi tuunata!

Samassa Fazerin Parhaat karkkipussissa on myös toinen nostalginen ikisuosikki, jääkarhukarkki, virallisesti Islanti, joka sekin on saanut uuden tuunauskelpoisen kääreen.


Aika monta pussia pitäisi ostaa, että materiaalia olisi tarpeeksi pussukkaan tai muuhun isompaan työhon. Mutta koruun karkkikääre kyllä riittää. Tyttären koruaskarteluista oli jäänyt yli metallinen riipuspohja ja lasinen kapussi. Kun uudenmallisen kääreen avaa varovasti ja siististi repimättä, on molemmissa kääreissä ainakin yksi kokonainen, kapussin alle sopiva kuvio. Leikkasin karkkipaperista sopivan kokoisen pyörylän, liimasin korupohjaan ja kapussin sen päälle.


Tää oli niin helppoa ja kivaa, että kävin ostamassa lisää korupohjia ja kapusseja ja tein setin molemmista lempikarkeista.






Korupohjan ja kapussin väliin voi liimata minkä tahansa kauniin kuvan, palan kangasta tai vaikka kuivatun syksyn lehden. Vielä kun löytyisi avattava korupohja-kapussisetti joita ei tarvitse liimata yhteen, niin voisi vaihtaa kuvaa aina mielialan mukaan.

Ainiin, päivitin www.tuunaajamutsi.fi sivulle syksyn avoimet työpajat. Aloitamme 11.9. kirjansidontatyöpajalla Kirkkonummella. Listalla myös heijastinten tekoa, munankuorimosaiikkia, sikarilaatikoiden tuunausta. Lue lisää täältä ja tule mukaan.

Mukavaa ja tuunausrikasta syksyä! 

perjantai 1. syyskuuta 2017

Puuskupuh villis kouluun

Harry Potter on meillä vieläkin kova sana. Neiti on jo lukiossa, mutta silti! Lontoon lomareissulta muutama vuosi sitten ei raaskittu valmista Tylypahkan villapaitaa ostaa, mutta mukaan tarttui sentään brodeerattu Hufflepuff klubimerkki. Juuri silloin ei ollut sopivaa villapaitaa, johon merkki ommeltaisiin, mutta säästöön se laitettiin.
Isoveljensä siivosi kesällä vaatekaapit ja sieltä kiertoon lähti pieneksi jäänyt harmaa villapaita. Sepä oli ihan täydellinen siskolle Potter villapaidaksi.


Kirjoin pääntielle hihoihin ja helmaan keltaisella villalangalla ketjupistoja, ompelin merkin rintaan ja Potter-fanin koulupuku on valmis!


Tästä tuli lukiolaisen koulupuku Tylypahkan tyyliin. Very English indeed!

torstai 3. elokuuta 2017

Farkkurotsi

Halusin syksyksi farkusta bomber-tyyppisen jakun. Sellaisen, jota voi alkuun pitää ulkotakkina ja talvella jakkuna sisällä. Ja ehdottomasti farkusta, koska sitä materiaalia nurkissa riittää talven tuunauspajojen jäljiltä. Ajatuksissa oli crazy quilt -tyyppinen, kaiken mallisista paloista koottu, vähän rähjäinen jakku, jossa risat saa roikkua.


Valikoin farkkuvarastosta kaikki sinisimmät stretchfarkut ja leikkelin niistä isohkoja palasia ihan summittain. Sommittelin palat limittäin yhtenäiseksi kangaspinnaksi niin, että langansuunta oli aina sama. Liimasin palat ensin tekstiililiimalla limittäin ja sitten ompelin kapealla ja tiheällä siksakilla yhteen. Suuri Käsityö -lehdestä löytyi niukan ja sievän, eikä yhtään rähjäisen silkkijakun kaavat, jotka muokkasin vähän väljemmäksi ja leikkasin osat kaavojen mukaisesti. Ohjeesta poiketen vuoritin jakun kokonaan ja lisäsin povitaskun vuoriin puhelinta varten. Niskaan laitoin vyölenkin koristeeksi ja naulakkoon ripustamista varten. Etukappaleen rintapieleen lisäsin vielä pienen taskun.
Pari senttiä pituuteen olisi voinut vielä lisätä, mutta muuten olen tosi tyytyväinen lopputulokseen.
Suuri Käsityö -lehden ompeluohjeet löytyy täältä




Tästä tuli Tuunaajamutsin uusi työasu, ellei sitten tämä meidän teini omi tätäkin.


Related Posts Plugin for WordPress, Blogger...